Edellisestä turhuudesta onkin jo aikaa. Hupsis. No ei se mitään, olen edelleen aikalailla sekaisin syystä tai toisesta. Olen ja en.

Tänään on taas niin uneliaan hauras päivä. Olen katsonut liian monta jaksoa Lostia vaikka minun piti kuluttaa päivä lukemalla filosofiaa. Sitten kuuntelin liian viiltävää musiikkia ja itkin pikkuisen.                 En jaksa, en tahdo, en osaa, en pysty.  Mitään, mitään, mitään ja mihinkään.

Huomasin tänään muuttuneeni liikaa. Muiden mielestä ehkä kohti rantaa.

Mutta kun minä kuulun avomerelle.