Tänä aamuna heräsin siihen, että joku iski puukon vatsaani ja repi sisuskaluni kappaleiksi. Siispä Miranaxia(Nimestäkin huolimatta se on ihan vaan laillinen särkylääke.) nassuun ja peiton alle parkumaan ja tärisemään horkassa.

Ja sitten havahduin toisen kerran siihen, että kodissamme liikuskeli mustiin pukeutunut herrashenkilö, joka puhui ihan liian kovaa. Kädetkin olivat mustat, ehkä.

Ikävä kyllä tummanpuhuva herra ei ollut Holopaisen Tuomas(Tuomaksen sirot kädet ovat aina puhtaat), eikä sen paremmin kukaan muukaan päiväunen ruumiillistuma.

Mies puhui romahtaneista katoista, hyvin rakennetusta savupiipusta ja kertoi kovaan ääneen, kuinka hänen talonsa on rakennettu melkein samalla lailla kuin meidän.

Kaikenlaista sitä kuulee aamun aikana, jopa poistumatta sängystään.